Vieraskynä kirjoitus on eläkkeellä olevan sosiaalipäällikön, sosiaalineuvos Erkki Hokkasen käsialaa.
Hän oli Laaksokadun kerhohuoneella kokoontuvan Lahden Lähimmäispalvelun miesten kerhon vieraana 17.3 ja herätteli ajatuksia ja keskustelua aiheesta –Vanhenenko viisaasti.
VANHENENKO VIISAASTI
Hyvät iltapäiväikään ehtineet!
Sinun ja minun tärkeimmät radio-ohjelmat olivat lapsuudessa Kalle-Kustaa Korkin seikkailut ja Markus-sedän tunnit. Mikään ei estänyt niiden kuuntelua. Markus-setä kysyi pikkutytöltä: Kuinka vanha sinä olet. Vastaus oli kuten kaikki muistamme: En ole vanha lainkaan, olen viisi vuotta nuori. Mahtaako ikääntymisen kokemus olla kiinni asenteesta, näkökulmasta, toiveesta tai jostain muusta.
Arthur Wing Pinero sanoi näin: Ne, jotka syvästi rakastavat, eivät vanhene. He saattavat kuolla iäkkäinä, mutta he kuolevat nuorina. Olisiko tässä jotain viisaan vanhenemisen tavoitetta? Olla syvästi rakastunut. Tähän ikään olemme kyllä jo oppineet, että ei syvää rakkautta oteta, se annetaan. Sen sijaan rakkaudesta voimme itse kylläkin huolehtia, sitä vaalia ja varjella. Mitä sanookaan klassinen suomalainen iskelmä: Rakkaus on hellyyttä, muuten se on mennyttä, sitä tulee vaalia. Toisen ajattelijan mukaan viisas vanheneva kylvää rakkautta.
Tiedämme, että eri kulttuureilla on erilaisia käsityksiä vanhuudesta. Vanhuushan on riippuvuuden aikaa. Riippuvuutta toisista ihmisistä, riippuvuutta poliittisista- ja sosiaalisista järjestelmistä, joissa vanhus elää. Jossain kulttuurissa vanhuus merkitsee vertaansa vailla olevaa vallan ja rikkauden aikaa, toisissa se on epätoivon, unohduksen ja alennuksen aikaa. Esimerkiksi jossain vanhassa kulttuurissa arvovalta yleensä perustui miehen ikään. Näillä miehillä oli ehdoton käskyvalta ja he käyttävät sitä varmistaakseen itselleen herkullisimmat ruokapalat ja kauniimmat tytöt. Onko sitten tämä sitä viisasta vanhenemista?
Useimmissa maailman esiteollisista kulttuureista vanhusten valta perustuu siihen, että heitä pidetään viisaina. Vanhan ajan filosofi on aina vanhus. Vanhuuden viisaus kuuluukin paikallaan pysyvän yhteiskunnan olemukseen. Meidän ikäluokkamme on oppinut miten nopeasti maailma ympärillämme muuttuu. Tietokoneet, kännykät, tekoäly ja monet muut tuotteet näyttävät olevan yleensä nuorten viisauden tulosta, joten pitäisikö meidän tavoitella ikuista nuoruutta. Ovatko siis nuoret niitä, jotka vanhenevat viisaasti?
Idän vanhoissa kulttuureissa vanhuksen kunnioitettu asema perustuu uskontoon ja konservatiiviseen elämänasenteeseen. Japanissa ikävuodet ja seniorisuus näyttelevät tärkeää osaa ja ovat liike-elämässä tärkeämpiä ylenemisen kannalta kuin esimerkiksi kyvykkyys. Tämä ajattelutapa takaa yksilölle turvallisen ikääntymisen. Intiassa vanhat opettavat hindujumalista kertovia lauluja nuoremmille, siirtävät ja ylläpitävät ikiaikaista perinnettä. Raamatussa pitkä ikä ymmärretään Jumalan erityisenä siunauksena. Raamattu ei tunne ikuista nuoruutta, vaan onnellisessa tapauksessa ihminen kuolee vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena. Ovatko siten voimakkaasti uskontoon ankkuroituneet kulttuurit sellaisia, joissa vanhennutaan viisaasti?
Romanikulttuurissa vanhuksen nauttima arvonanto on erittäin suuri. Arvonanto perustuu vanhuksen rooliin yhteisössä ja suvussa. Yksilö ilman sukua ei ole mitään. Yksilön edun on väistyttävä yhteisön edun tieltä. Mitä vanhempi ihminen on, sitä tärkeämmäksi muodostuu hänen roolinsa. Kun romaninuori käyttäytyy epäkunnioittavasti vanhusta kohtaan, sanotaan tällaisen ihmisen käyttäytyvän kuin valkolaisen. Onko siis viisas vanheneminen kykyä sisäisesti kunnioittaa vanhuutta ja sen tuomaa arvonantoa?
Suomalainen kulttuuri vanhustenhuollossa on ollut aikaansa sidottu. Kulttuurimme aamuhämärässä vanhusten huolto perustui perheeseen. 1800-luvulla meillä oli vielä pitäjänkierto ja ruotuhoito. Pitäjän talot oli jaettu ruotuihin, joiden oli määrä hoitaa heille osoitetut köyhät – jotka olivat usein juuri vanhuksia. Tuosta ajasta suomalainen sosiaalipoliittinen uudistus on ollut vanhuksen kannalta merkittävä. Kansaneläke, sotiemme veteraanien rintamasotilaseläke, asumistuki, sosiaalihuollon monet palvelut, kansanterveyslaki, erikoissairaanhoitolaki jne. ovat varmistamassa nykyaikaista hyvinvointivaltion vanhustenhuoltoa. Yhteiskunta on katsonut, että sen kannalta viisasta vanhenemista on turvata se lainsäädännöllä, ohjeilla, säännöillä, turvaverkoilla. Yksilön kannalta turvaverkossa olija saattaa kuitenkin kokea olevansa väliinputoaja, vailla kohtuullista eläkettä, vailla turvaa.
Kaikessa edellä esitellyssä vanhenemisessa on hyvät puolensa, joista voi ottaa opikseen. Eri kulttuurien vanhuskäsitykset ovat syntyneet kokemusten ja arvojen pohjalta, ne on koeteltu elämässä, ne ovat tärkeitä. Mutta miten sinun tai minun pitäisi tänään elää ja vanhentua viisaasti, jotta vanhuus olisi nautittavaa, hyvää elämää, täyttä elämää? Miten voin välttää ja varjella itseni siltä, minkä runoilija puki sanoiksi: Pois ota mestarointi ja tuomitseva sointi. Tuolla ei ole mitään tekemistä viisaan vanhenemisen kanssa.
STAKESIN entinen pääjohtaja Vappu Taipale esitti eräässä artikkelissaan ajatuksia hyvään vanhenemiseen. Hän piti tärkeänä liittymistä, liikkumista, oppimista, nauramista ja antamista. Viisas vanheneminen saattaakin olla näiden takana. Ei sittenkään sinänsä oikeissa ja tutkituissa teorioissa gerontologiasta, lääketieteestä, sosiaalitieteestä, teologiasta, teknologiasta.
Vappu Taipaletta mukaillen voimmekin etsiä ikäihmisen arkeen soveltuvia tekoja, jotka saattavat hapuilla viisaaseen vanhenemiseen.
-
Osallistu
Osallistuminen erilaiseen toimintaan on yhteisöllisyyttä. Ihmisen ikävä ihmisen luo on eletty todeksi monien kohdalla. Järjestöt, kerhot, piirit, kuorot ja monet muut luovat perusturvallisuutta, tarjoavat menoa ja meininkiä. Osallistuminen luo merkittävyyden kokemuksia ja vahvistaa elämän mielekkyyttä. Osallistuminen on ripaus viisasta vanhenemista.
-
Kävele.
Liikkuminen tavalla tai toisella on fyysisen kunnon kulmakivi. Juoksut on yleensä ikäihmisiltä juostu, mutta kävely tai muu liikkuminen on erittäin tärkeä. Tiedämme, että vierivä kivi ei sammaloidu, vaan vanhenee viisaasti.
-
Opiskele
Aina voi oppia uutta. Se ei tarkoita kouluun menoa, luennoilla istumista, tenttikirjoja – jotka ovat toki erinomaisia opiskelumuotoja myös vanhalle – vaan useimmille riittää uuden seuraaminen lehdistä, radiosta, televisiosta, kirjoista. Sanaristikoissa oppii uutta, uuden kuvion kutomisessa oppii uutta, lastenlasten koulukirjoja selailemalla oppii uutta, sukututkimuksessa oppii uutta, digi-TV:n näppäimiä harjoittelemalla oppii uutta, kännykän mato-pelistä oppii uutta jne. Viisaasti vanheneva kehittää itseään, vaikka sitä ei näyttäisi tarvitsevan mihinkään.
-
Tunteile
Naura niin että naapurit kuulee. Itke niin että vesi pärskyy. Tunteiden on tärkeä vapautua. Niitä ei tulisi kätkeä. Lueskele lehdistä vitsejä itsellesi ja ystävällesi. Naurakaa yhdessä. Kerro surusi ystävälle ja itkekää yhdessä. Tunteiden perkaus puhdistaa ja vapauttaa viisaaseen vanhenemiseen.
-
Kerro
Kerro elämästäsi ja kokemuksistasi lapsille, lapsenlapsille, ystäville, nuorille. Mikään ei ole sinulta pois, kun kerrot lapsille ja lapsenlapsille, kenelle tahansa nuorelle elämästä, mitä olet siltä saanut ja menettänyt. Sitä ei voi edes hinnoitella eikä ulkoistaa. Meillä on usein tapana sanoa mitä äiti tai isä sanoi, kun olin lapsi. Tämän päivän seniorit ovat nyt niitä aikuisia, jotka voivat siirtää perinnettä ja kertoa elämästä heille, jotka sitä vasta opettelevat. Eläkeläinen on tapojen, muistojen, perinteen siirtäjä lapsille, lastenlapsille, nousevalla polvelle. Eläkeikäisen on huolehdittava siitä, että lapsille, lastenlapsille ja nuorisolle jää kerrottavaa omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen suomalaisista tavoista ja perinteestä. Lastenlasten hoidossa isoäiti tai isoisä ei ole yli-ikäinen. Hän on pätevä. Viisaasti vanheneva siirtää henkistä omaisuuttaan, sosiaalista pääomaansa nousevalle polvelle.
-
Järjestöjen palvelut
Viisaasti vanheneva käyttää järjestöjen eläkeläisille suunnattuja palveluita. Järjestöt tuottavat palveluita kotiin, ylläpitävät palveluasumista, järjestävät liikunta ja kulttuuripalveluita jne. Ne on tarkoitettu viisaasti vanhenevalle, ne antavat sisältöä elämään.
-
Julkiset palvelut
Verovaroilla tuotetaan runsaasti vanhuksille suunnattuja palveluita alkaen avohuollosta, kotiin annettavista palveluista aina pitkäaikaiseen laitoshoitoon. Viisas vanhenija käyttää näitä palveluita. Ne on tarkoitettu ikääntyville. Niitä on oikeus käyttää.
Vanhenenko viisaasti? Aukotonta vastausta tähän ei ole löytynyt. Ainoastaan varovaisia viitteitä hyvästä vanhenemisesta. Osallistua, kävellä, oppia, tunteilla, kertoa sekä käyttää järjestöjen ja julkisen hallinnon palveluita. En ole vanha lainkaan, olen viisi vuotta nuori, sanoi pikkutyttö Markus-sedälle. Tuossahan onkin viisaan vanhenemisen ohje. Ymmärtää paljonko minun kohdallani kello on. 60-, 70-, 75-, 80-, 85, 90-, 95- tai peräti 100 vuotta. Oma ikä on aina oikea ikä. Sitä ei oteta pois. Terveys voidaan ottaa pois, mutta silloinkin toivo kuolee viimeisenä.
Sosiaalineuvos Erkki Hokkanen